Home Original page

a – Wikisanakirja

Katso myös: -a, -a-, a, a-, a., A, á, Á, à, À, ă, Ă, ắ, Ắ, ằ, Ằ, ẵ, Ẵ, ẳ, Ẳ, â, Â, ấ, Ấ, ầ, Ầ, ẫ, Ẫ, ẩ, Ẩ, ǎ, Ǎ, ǻ, Ǻ, ǟ, Ǟ, ã, Ã, ȧ, Ȧ, ǡ, Ǡ, ą, Ą, ā, ā-, Ā, ả, Ả, ȁ, Ȁ, ặ, Ặ, ậ, Ậ, å, Å, ä, -ä, -ä-, Ä

Unicode-merkki:

a

  • Koodipaikka: U+0061
  • Nimi: LATIN SMALL LETTER A

a (iso kirjain A)

  1. latinalainen pieni kirjain A, Unicode-merkki U+0061
  2. (fonetiikka) IPA: väljä lavea etuvokaali
  • Eri äänne kuin suomen a, jota merkitään IPAssa merkillä ɑ
kirjaimet
  • (vastaava pyöreä) ɶ

a

  1. atto, SI-järjestelmän etuliite, triljoonasosa, 10−18
  2. vuoden tunnus SI-järjestelmässä
  3. aarin tunnus
  4. (musiikki, sormintasoittimet) espanjan anular, nimetön (sormi)
  • [4] musiikki: p, i, m, e
edellinen -
a
seuraava b

a (aa) (iso kirjain A)

  1. pieni a

Äännetään väljänä laveana takavokaalina. Lyhyenä ja pitkänä (‹aa›) äännettäessä äänteissä ei ole laadullista eroa.[1]

  • IPA: [ɑ]
  • SAMPA: [A]
  • ‹aa›
  • IPA: [ɑː]
  • SAMPA: [A:]
  • SUT: [A:]
  • Kaiken a ja o
    1. tärkein, keskeisin asia, alku ja loppu, alfa ja oomega

Wikipedia

Wikipedia

a

  1. approbatur (hyväksytään)
  2. (slangia) amfetamiini
  3. (musiikki, C-duuriasteikossa) 6. juurisävel
  4. (musiikki, A-molliasteikossa) 1. juurisävel
  5. (musiikki, sävellajista) a-molli

3. ja 4. sävel

  • englanti: a
  • espanja: la
  • italia: la
  • ranska: la
  • ruotsi: a
  • saksa: a
  • a Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 899 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

a, yksipaikkainen verbi, yksikkö

  1. istua, istuutua
  2. olla hereillä

rok, as/roski, hopuni/hopumpa

a, yksipaikkainen verbi

  1. palaa
  2. (keitosta) olla paljon

a, yksikkö

  1. (apuverbi) olla tehnyt (ilmaisee perfektiä)
  2. (apuverbi) ('a + <verbi>' 2, 3 kertaa toistettuna) tehdä tekemästä päästyään, tehdä toistuvasti

a

  1. ai niin! (kun jokin asia muistuu mieleen)
  • Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
  • Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

a

  1. keppi

a

  1. yksikön epämääräinen artikkeli, ei suomenneta
    A cat caught a mouse. – Kissa pyydysti hiiren.
    Such a use violates the author's copyright. – Tuollainen käyttö loukkaa tekijänoikeuksia.
  • Vokaaliäänteellä alkavien sanojen edellä: an
  • Määräinen: the

a

  1. ilmaisee suuntaa jonnekin; vastaa suomen illatiivia ja allatiivia
  2. käytetään suoran henkilöobjektin edellä; vastaa suomen partitiivia ja akkusatiivia
    ¿Conoces a Paco? – Tunnetko Pacon?
  • junto a – vieressä
  • a ver – katsotaanpa
  • ir a – futuuri, aikoa
  • jugar a – pelata jotakin
  • a ciegas – (kuv.) sokeasti
  • a propósito – muuten, lisäksi
  • a solas – kahdestaan, kaksin

a

  1. lauseen alussa yleisnimiä edeltävä artikkeli. Jos yleisnimi esiintyy lauseen keskellä, käytetään artikkelia na.

a

  1. -ssa, -ssä

a

  1. ilmaisee jossain olemista tai johonkin menemistä
    Sono a casa. – Olen kotona.
    La mia casa è a Roma. – Kotini on Roomassa.
    Vado a Roma. – Menen Roomaan.
  • Prepositio yhtyy sen perässä olevaan artikkeliin. Mahdollisia yhdistelmiä ovat:
  • al (a + il)
  • alla (a + la)
  • all' (a + l')
  • allo (a + lo)
  • ai (a + i)
  • alle (a + le)
  • agli (a + gli)

a

  1. rōmaji-transkriptio sanasta あ/ア

a

  1. no
  2. (rinnastuskonjunktio) mutta
  3. (rinnastuskonjunktio) vaan
  • a Karjalan kielen verkkosanakirjassa

a

  1. (persoonapronomini) he

a

  1. (rinnastuskonjunktio) vaan, mutta
  2. (rinnastuskonjunktio) kun taas
  • IPA: /a/
  • tavutus: a

a (a) (iso kirjain A)

  1. latinan aakkosten ensimmäinen kirjain

a

  1. liivin aakkosten kirjain, aakkostus: 1
  • iso kirjain A
  • pitkä muoto ā

a (iso kirjain A)

  1. pieni a

Äännetään ensitavussa takaisena, suomen o:hon vivahtavana. Muissa tavuissa äännearvo vaihtelee. Yhdistelmä ea ääntyy useimmiten kuten suomen eä.[2]

a f.

  1. yksikön feminiinin määräinen artikkeli, ei suomenneta
  • Artikkeli sulautuu prepositioiden kanssa seuraavasti:
a (prepositio) + a (artikkeli) → à
de + a → da
em + a → na
por + a → pela

a

  1. ilmaisee suuntaa jonnekin; vastaa suomen illatiivia tai allatiivia

a

  1. (rinnastuskonjunktio) ja (eri asioita yhdistävänä)

a

  1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä avoir

a

  1. feminiinin genetiivinen artikkeli (+ genetiivi-datiivi)
    o carte a mea – minun kirjani
    o soră a lui Alexandru – Alexandrun sisar
    intervenţia rapidă a echipajului – miehistön nopea toiminta

a

  1. verbin infinitiiviä ilmaiseva partikkeli
    a fi – olla

a

  1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä avea
    A văzut acest film? – Onko hän nähnyt tämän filmin?
  • Verbimuodolla muodostetaan partisiipin perfektin kanssa verbin perfekti; avea-verbin normaalimerkityksessä ko. muoto on are.

a (kyrillinen а)

  1. (rinnastuskonjunktio) ja
  2. (rinnastuskonjunktio) mutta
  3. (rinnastuskonjunktio) kun taas

a

  1. (rinnastuskonjunktio) ja
  2. (rinnastuskonjunktio) mutta
  3. (rinnastuskonjunktio) kun taas

a

  1. jotakin tunnetta ilmaiseva sana

a

  1. myös

a

  1. (rinnastuskonjunktio) ja
    Dětství a mládí – Lapsuus ja nuoruus
  2. (rinnastuskonjunktio) mutta

a

  1. erisnimien ja persoonapronominien eteen laitettava artikkeli

a

  1. konsonanttialkuisten sanojen määräinen artikkeli, ei suomenneta
    a macska
    a ház
    a gyermek

a

  1. aasta, vuosi
  1. ↑ Karlsson, Fred: Suomen peruskielioppi, s. 26–27. 4. laajennettu ja uudistettu painos. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2009. ISBN 978-952-222-097-4.
  2. ↑ Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 692. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.